Piiitkästä aikaa

Aattelinpa vaan kirjottaa tänne vähän jotaki ku jääny pikkusen vähälle tää kirjottaminen. Mä oon semmosessa tilanteessa nyt että en oikeesti tiiä mitä mun pitäs tehä. Toisaalta uskossa oleminen tuntuu turvalliselta, ja siitä ei haluais luopua, mutta mitä mä hyödyn siitä että uskottelen muille olevani uskossa? Hassun kuulonen lause mutta olkoot. Jos mulla itellä ei oikeesti oo hyvä olla näin nii en mä voi elää koko elämääni tällä tavalla. Mä haluan kertoo joitaki syitä näille mun ajatuksille:

1. Vl-uskohan perustuu suurelta osin Raamattuun ja sen teksteihin. Vl:ille Raamattu on niinku joku elämisen ohjekirja jos näin vois sanoo. Kysynpähän vain että miksi Raamatussa on sitte niin paljon ristiriitoja? Niinku vaikka luomiskertomus. Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen maan tomusta. Evoluutioteorian mukaan kuitenki ihminen polveutuu apinasta, ja tästä teoriasta on paaaaaaaaaljonpaljon todisteita. Mitä todisteita luomiskertomuksesta on? Jos nyt alan miettiin nii ei mitään muutaku se mitä Raamatussa lukee. Ja kuka sen voi todistaa että se on totta? Nobody.

2. Minkä takia vl:t ei voi hyväksyä homoutta? Homoushan ei oo sairaus, niinku jotku kehtaa väittää, vaan se on osa ihmisen luonnetta. Miks Jumala on antanu homoseksuaalisten ihmisten syntyä jos kerta sitä ei voi hyväksyä? Miks?

3. Palaten vähän vielä tuohon luomiskertomukseen; Millon on sitte ollu dinosaurukset? Tai mammutit? Oon saanu tähän semmosia selityksiä että sillon ku Jumala loi maailman seittemässä päivässä nii se yks päivä saatto olla miljardeja vuosia mutta miten se liittyy asiaan?




Ensimmäisenä päivänä hän loi valon
Toisena päivänä hän loi taivaan
Kolmantena päivänä hän erotti maan vesistä sekä loi kasvit
Neljäntenä päivänä hän loi auringon, kuun ja tähdet
Viidentenä päivänä hän loi meren elävät ja linnut
Kuudentena päivänä hän loi maaeläimet, sekä miehen ja naisen
Seitsemäntenä päivänä, sapattina, Jumala lepäsi ja pyhitti päivän lepopäiväksi.

Okei, tuo on kopioitu wikipediasta mutta luulisin että tuo on samalla tavalla ku Raamatussa. 
Evoluutioteorian mukaan valas on polveutunu sillon aikojen alussa eläimestä, joka eli maalla. Luomiskertomuksen mukaan kuitenki kalat (mukaan lukien valaat) ja linnut luotiin ennen maaeläimiä.
Semmonen pikkuseikka vielä että miten voidaan olla varmoja siitä, että koko maailmankaikkeudessa ei ole elämää muualla kuin maapallolla? Avaruus on niin VALTAVA paikka ja siellä on niin PALJON tähtiä joista aivan hyvin joku voi olla semmonen mikä tälläki hetkellä on joillekki muukalaisille elinehto, niinku ihmisille täällä maassa? Jos näin on, miks sitä ei oo mainittu luomiskertomuksessa? Siinä sanotaan vaan että Jumala loi auringon, kuun ja tähdet. Tai taivaankappaleet, en muista miten se oikeesti on. Mutta jos (ja uskon vahvasti että kun) muillakin planeetoilla on elämää niin syntykö ne sinne siinä sivussa vaan? Vai onko niittenki planeetalla oma "jumala" joka on luonu sinne kaikki elävät olennot?

JOS joku osaa selventää mulle näitä asioita vähän nii oisin erittäin kiitollinen! Tuntuu vaan että aina ku ottaa esille näitä ristiriitoja nii kaikki alkaa puhua vähän silleen mutisten eikä uskalla kattoo silmiin. Tai sitte mua katotaan ku jotaki hullua ja aletaan heti puolustelemaan. Whatever, omatpahan on ajatukseni! :D

kello 6:12

En saa nukuttua ollenkaa. Jotenki tää että alotin kirjottaan tätä blogia sai mut miettiään mitä mä oikeesti haluan elämältä. Haluanko mä että mun elämää, ja varsinki nuoruutta, rajotetaan niin paljon että en oikeen osaa nauttia elämisestä? Miks en vaan vois olla ja elää niinku normaalit nuoret?

Oon käyny opiston. En halua kertoo millon enkä missä mutta oon käyny. Se on semmonen koulu mitä käyään yhen lukuvuoden ajan ja siellä on vaan lestoja. Kaikki. Opettajat, työntekijät, siivooat, KAIKKI! Niitä on niin paljon että välillä ahisti olla siellä. Ei sillä että oisin vihannu niitä. Eheeei päinvastoin, sain tosi paljon ihania ystäviä joihin piän vieläki yhteyttä. 
Silti kaikki oli jotenki niinku semmonen yks isoisoiso lestaporukka ja sitte muutama semmonen jotka oli vähän vapaampia elämisen suhteen. Mä ite lukeuduin näihin muutamiin. Ennen sitä vuotta olin ite niin kiltti tyttö, oikee überlesta. Opistossa mun asenne lestadiolaisuuteen eli uskovaisuuteen muuttu sellaseks että en oikeen tienny enää mitä ois pitäny tehä. Toisaalta halusin olla uskovainen koska kaikki mun kaverit ja mun perheenjäsenet oli uskovaisia mutta silti se jotenki tuntu väärältä. Ja tuntuu vieläki.

On silti tosi vaikee tunnustaa muille että hei, mä en ihan usko enää niinku ennen. Mua pelottaa että kaikki hylkää mut sen takia. Varsinki pelkään mitä mun perheenjäsenet, etenki isä, sanois. Niille se olis tosi kova paikka.
Niinku mä sanoin tossa ekassa postauksessa, mun perhe on mulle tosi tärkee.

Tämä oli nyt tämmönen ajatustenpurkupostaus jossa ei varmaan ollu mitään ideaa mutta piti saaha johonki pois mun päästä pyörimästä nämä ajatukset.

Done!

Hhuh! Tää on mulle aika iso kynnys alottaa kirjottaan blogia, varsinki tästä aiheesta. Kirjotan tätä täysin anonyyminä, tuntemattomana ihmisenä teille, koska syy miks alotin kirjottaan blogia on erittäin arkaluontoinen mulle.
Oon vanhoillislestadiolainen tyttö. Mun elämään kuuluu aikalailla samoja asioita ku tavallisen nuoren elämään kuuluu. Mun perhe on mulle tosi tärkee, varsinki ku en asu enää kotona vaan opiskelen muualla. Se syy miks alotin tän blogin on tuo vanhoillislestadiolaisuus. En enää osaa elää tän asian kanssa. Pienenä se oli ihan tavallista että ei saanu tehä kaikkia asioita mitä muut lapset teki, esim. kattoo telkkaria. Sillon se oli ihan okei, tottakai mä hyväksyin sen ku olin koko pienen elämäni ajan niin eläny. Ei sillon aatellu mitään, eli vaan sitä lapsuutta täysillä. Tai no ei periaatteessa täysillä mutta niin sitä sillon ajatteli. Nyt ku mä oon kasvanu nuista lapsen saappaista ulos, oon huomannu että heeei mullahan on omatki aivot ja osaan jopa käyttää niitä. En oo enää niin sinisilmänen ku sillon pentuna.